Tiedote
pe 5.8.2005
Pääkaupunkiseudun
ateistit ry (Vapaa-ajattelijain liitto ry:n jäsen)
----------------------------------------------------------------------
Opetushallituksen tarkistettava
uskonnonvapaustiedotteensa
- koulujen syytä alkaa noudattaa lakeja heti
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen
kesäkuiset päätökset
peruskoulusta ja lukiosta tehdyistä
kanteluista ovat
johtamassa parannuksiin seuraavissa
kysymyksissä:
1)
Sijoitetaanko uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomat oppilaat
nyt vihdoin lähtökohtaisesti
elämänkatsomustiedon opetukseen?
2) Joko
pelkkä kirjallinen ilmoitus todella riittää kieltäytymiseen
omantunnonsyistä omankin uskonnollisen
yhdyskunnan mukaisista
uskonnollisista tilaisuuksista?
3)
Selkiintyvätkö ehdot, joilla elämänkatsomustiedon opetuksesta
rajataan siihen kuulumattomat
uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat
oppilaat/opiskelijat? Saavatko nämä sitten
puolestaan hyödykseen
osallistua katsomusaineet korvaavaan muuhun
opetukseen?
4) Saako
opettaja lisätukea välttyäkseen vakaumuksensa vastaisesta
uskonnon opettamisesta ja
uskonnonharjoittamisen ohjaamisesta?
5)
Miten järjestetään peruskoulun ja lukion juhlista kieltäytyminen
niiden uskonnollisten osien tähden?
Opetushallitus
joutuu tarkistamaan 6.6.2003 antamansa tiedotteet
(muistiot)
perustuslain ja uuden uskonnonvapauslainsäädännön
vaikutuksista
peruskoulun ja lukion uskonnon ja elämänkatsomustiedon
opetukseen
sekä koulun/lukion toimintaan.
Tähän
johtivat rehtori Satu Honkalan kantelu näistä Opetushallituksen
tiedotteista
sekä dosentti Jouni Luukkaisen kantelut Helsingin ja
Espoon
kaupunkien tavoista panna kouluissaan nämä lait täytäntöön.
Eduskunnan
apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio antoi kesäkuussa 2005
päätöksensä
näistä vuonna 2003 tehdyistä kanteluista.
Opetushallituksen
on toimittava 31.12.2005 mennessä. Mutta
jo nyt
lukuvuoden alkaessa on syytä pohtia Opetushallituksen
lausunnon
(syyskuu 2003) ja lisälausunnon (maaliskuu 2005)
sekä
apulaisoikeusasiamies Raution päätösten valossa,
minkälaisista
muutoksista olisi kyse. Kohdat 1),...,5)
vastaavat
alussa esitettyjä kysymyksiä.
Opetushallitus
korosti lausunnossaan, että sen kyseiset tiedotteet
eivät
ole ohje tai määräys, joka sitoisi kouluja.
Niinpä.
Koulujen pitää sitoutua noudattamaan lakeja Opetushallituksen
mahdollisesti
lainvastaisten tiedotteiden sijasta! Siksi koulujen
olisi
hyvästä syystä ryhdyttävä soveltamaan seuraavassa selostettuja
kanteluiden
tuloksia viimeistään nyt heti, odottamatta Opetushallituksen
tiedotteiden
tarkistuksia.
1)
Uusien lakien mukaan uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle
peruskoulun
oppilaalle ja lukion opiskelijalle opetetaan
elämänkatsomustietoa,
paitsi jos oppilaan huoltaja ilmoittaa hänet
tai
opiskelija ilmoittautuu enemmistön uskonnonopetukseen tai
mahdollisen
uskonnollisen katsomuksen mukaiseen muuhun
uskonnonopetukseen.
Vanhojen lakien mukaan elämänkatsomustietoa
opetettiin
vain uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle
oppilaalle
tai opiskelijalla, jolle huoltaja oli vaatinut
vapautuksen
uskonnonopetuksesta. Ajatustavan muutos on
siis
merkittävä, eikä laeissa ole minkäänlaista siirtymäaikaa.
Elämänkatsomustiedon
opiskelun odotettiin kasvavan kaikenikäisten
siihen
oikeutettujen osalta.
Erityisesti
Luukkaisen kanteluissa valitettiin siitä, että lakia
ei
pantu täytäntöön sellaisenaan lopettamalla uskonnon opettaminen
kaikille
niille uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille, joista
ei
ollut tehty tai jotka eivät olleet uusien lakien voimaantulon
1.8.2003
jälkeen tehneet niissä mainittua ilmoitusta
uskonnonopetukseen
osallistumisesta. Opetushallituksen tiedotteissa
puhutaan
siirtymäajasta (kestäisi peruskoulussa vuoteen 2011 asti!)
ja
pyrkimyksestä uskonnonopetusta koskevien ratkaisujen pysyvyyteen
jopa,
kuten erityisesti Honkala valitti, rinnastamalla kysymys
uskonnonvapauden
luonnetta ymmärtämättömästi valinnaisaineita koskevaan
käytäntöön.
Ratkaisevaksi
tueksi Honkalan ja Luukkaisen kanteluille tuli
korkeimman
hallinto-oikeuden marraskuussa 2004 antama päätös, jonka
mukaan
toinen huoltaja ei toisen huoltajan vastustaessa voi pätevästi
tehdä
ilmoitusta uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattoman lapsen
osallistumisesta
uskonnonopetukseen.
Opetushallituksen
mukaan tästä laintulkinnasta voitaneen päätellä,
että
ennen lainmuutosta uskonnonopetukseen osallistuneiden
uskonnollisiin
yhdyskuntiin kuulumattomien oppilaiden osallistuminen
edelleen
uskonnonopetukseen edellyttäisi heidän huoltajiensa
nimenomaista
tahdonilmaisua. Opetushallitus piti tarpeellisena
tarkistaa
tiedotteita tältä osin. Rautio tyytyi tähän.
Lukion
osalta aika on jo ajanut kysymyksen ohi.
2)
Perustuslain mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan
omantuntonsa
vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Vuoden 1995
perusoikeusudistuksessa
korostettiin, että oikeus olla osallistumatta
uskonnon
harjoittamiseen on riippumaton siitä, kuuluuko henkilö
johonkin
uskonnolliseen yhdyskuntaan.
Eduskunta
sovelsi tätä perustuslain kohtaa peruskouluun ja lukioon
uskonnonvapauslainsäädännön
valmistelussa. Eduskunta päätti antaa
perustuslain
selvän tekstin puhua sellaisenaan, mutta rajoitti
uskonnon
harjoittamisen tarkoittamaan vain uskonnollisia tilaisuuksia.
Omantunnonvastaisuutta
piti eduskunta mahdottomana määritellä laissa.
Luukkainen
vetosi kanteluissaan näihin seikkoihin vaatiessaan, että
peruskoulun
ja lukion uskonnollisista tilaisuuksista on voitava
omantunnonsyistä
vapautua pelkällä oppilaan huoltajan tai opiskelijan
kirjallisella
ilmoituksella. Lähtökohtaisesti siis oman uskonnollisen
yhdyskunnan
tilaisuuksista on saatava kieltäytyä, mikä on loogista,
koska
eihän oppilas tai opiskelija tätä yhdyskuntaa useimmiten ole
itse
valinnut eikä varsinkaan voi siitä omalla päätöksellään erota.
Opetushallituksen
tiedotteet rajoittivat perustuslakia ja olivat
vastoin
eduskunnan kannanottoja: "lähtökohtana voidaan pitää, ettei
oman
uskonnollisen yhdyskunnan tilaisuuksista voi kieltäytyä";
"perustellusta
syystä" vapautetaan.
Luukkaisen
mukaan on todellakin toivottavaa tällaisessa
omantunnonasiassa,
että kirjallinen ilmoitus sellaisenaan riittää.
Erityisesti
Helsingissä ilmoitusten tutkimisesta oli kehitetty
arvoton
ja tukahduttava keskustelukäytäntö.
Opetushallitus
totesi lisälausunnossaan näkemyksenään, että on
riittävää,
että huoltaja/opiskelija ilmoittaa, että kieltäytymisen
perusteena
ovat omantunnonsyyt tarvitsematta kertoa tarkemmin
niiden
sisältöä. Raution käsityksen mukaan kieltäytymisen perusteeksi
siis
riittää vetoaminen omantunnonsyihin ilman, että näitä syitä
tarvitsee
perustella. Rautio vaati tiedotetta täsmennettäväksi.
3)
Elämänkatsomustiedon opetukseen voi lain perusteella osallistua
sellainen
uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva oppilas/opiskelija
huoltajansa
ilmoituksella/ilmoituksellaan, jonka oman uskonnon
opetusta
ei järjestetä.
Luukkainen
oli kanteluissaan huolestunut vaarasta, että ensisijaisesti
uskonnottomille
tarkoitettu elämänkatsomustiedon opetus vääristyisi
siihen
osallistuvien uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien tähden,
ja
vaati, että tämän säännöksen rajoituksessa on siksi pysyttävä.
Aineen
opetusryhmät ovat joskus pieniä, jolloin uskonnottomat voisivat
jopa
jäädä niissä vähemmistöön.
3a)
Lain mukaan rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan (eli muuhun
uskonnolliseen
yhdyskuntaan kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai
ortodoksiseen
kirkkokuntaan) kuuluvalle oppilaalle tai opiskelijalle,
joka ei
osallistu enemmistön uskonnonopetukseen, annetaan hänen oman
uskontonsa
opetusta hänen huoltajansa tai hänen itsensä pyynnöstä, jos
kolmen
sääntö täyttyy.
Sekä
Honkalan että Luukkaisen kanteluiden mukaan säännös ei tarkoita
sellaisen
velvollisuutta osallistua oman uskonnon opetukseen, jolle
opetusta
ei ole pyydetty, kun opetus on kuitenkin järjestynyt muiden
oppilaiden
huoltajien tai opiskelijoiden pyyntöjen johdosta.
Opetushallitus
totesi lain olevan osallistumisvelvollisuuden osalta
täsmentämisen
tarpeessa. Rautio yhtyi tähän, ja piti nykyisessä
tulkinnanvaraisessa
tilanteessa kuitenkin perustellumpana tulkintana
sitä,
että ilman nimenomaista säännöstä kyseistä
osallistumisvelvollisuutta
ei tulisi asettaa.
3b)
Lakia on ainakin Helsingissä sen antaman selvityksen mukaan
tulkittu
opetusministeriön ohjeiden mukaisesti niin, että sellainen
rekisteröityyn
uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva oppilas/opiskelija,
jonka
huoltaja/joka ei pidä tuon uskonnollisen yhdyskunnan mukaista
uskonnonopetusta
kuitenkaan oman uskonnon opetuksena, voi osallistua
elämänkatsomustiedon
opetukseen. Luukkainen vaati vastineessaan tähän,
että
täysin vapaata osallistumisoikeutta elämänkatsomustiedon
opetukseen
ei rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle
tule
kuitenkaan tätä kautta sallia.
3c)
Luukkainen perusteli kanteluissaan, että rekisteröityyn
uskonnolliseen
yhdyskuntaan kuuluva oppilas/opiskelija olisi aina
oikeutettu
osallistumaan hyödykseen katsomusaineiden sijasta
korvaavaan
muun aineen opetukseen tai muiden aineiden lisäkursseihin.
Tämä
kysymys jäi ehkä apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä
epäselväksi,
mutta Luukkaisen ajatus oli, että tärkeämpää kuin
joidenkin
pakottaminen katsomusaineopetukseen on, että
elämänkatsomustieto
ei kävisi vakaumuksen vastaiseksi
uskonnottomille,
jotka puolestaan eivät voisi siitä paeta.
4) Satu
Honkala vaati kantelussaan, että opettajalla on oltava täysi
oikeus
kieltäytyä vakaumuksensa tähden uskonnon opettamisesta ja
uskonnonharjoittamisen
ohjaamisesta. Apulaisoikeusasiamies Ilkka
Raution
päätöksessä ainoa tuki tähän suuntaan oli, että hänen
nähdäkseen
Opetushallituksen tiedotteiden asianomaisessa kohdassa
olisi
ollut syytä tuoda esiin myös se perusoikeusuudistuksen
valmistelussa
todettu, että (tiedotteissa jo esitetyn lisäksi)
uskonnon
ja omantunnon vapauden ja virkavelvollisuuden väliset
ristiriidat
joudutaan kuitenkin ratkaisemaan tapauskohtaisesti.
Opettajan
kieltäytyminen vakaumuksensa vastaisista työtehtävistä
jää
siis viime kädessä hänen kansalaisrohkeutensa ja asiansa
kansainväliseen
ihmisoikeuskäsittelyyn viemisen varaan.
5)
Honkala kanteli, että koulun juhlien uskonnollisista
osista
tai koko juhlista niiden tähden on voitava vakaumuksellisista
syistä
kieltäytyä. Hän kertoi, että esimerkiksi
Helsingin
kaupungin kouluilleen antamissa ohjeissa tähdennetään,
että
yksittäiseenkään uskonnonharjoittamistilanteeseen
ei
oppilaita voida pakottaa, vaan heillä on oikeus tarvittaessa
jäädä
pois koko tilaisuudestakin; tällöin koulu järjestää valvonnan,
mutta
ei korvaavaa ohjelmaa.
Kantelusta
annetun päätöksen mukaan Opetushallituksen tiedotteissa
toistetusta
eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotosta, että
koulun
juhlia ei voi niihin mahdollisesti sisältyvän yksittäisen
virren
laulamisen johdosta pitää uskonnon harjoittamiseksi
katsottuina
tilaisuuksina, ei voi tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan
oppilaat
voitaisiin pakottaa koulun juhlissa osallistumaan uskonnon
harjoittamiseen.
Käytännön
koulutyön ratkaisut saivat siis tukea.
.................................................................
Jouni
Luukkaisen henkilökohtainen kommentti: "Koulun aamuhartausriviin
vaihdoin
vakaumuksesta virsikirjan läksykirjaksi. Tuolloinen
kansalaisrohkeuteni
velvoitti minut nyt näkemään kantelemiseni vaivan.
Se
kannatti, ja jopa juuri aamuhartauskysymyksessäkin!"
Lisätietoja:
a)
Dosentti Jouni Luukkainen
Matematiikan
ja tilastotieteen laitos
PL 68
(Gustaf Hällströmin katu 2b), 00014 HELSINGIN YLIOPISTO
p. (09)
191 51443, jouni.luukkainen@helsinki.fi
&
puheenjohtaja,
Pääkaupunkiseudun ateistit ry
p. (09)
7534 703, www.ateistit.fi
b)
www.ateistit.fi/kantelut (kohdassa 1 on kaikkien mainittujen
kantelujuttujen
aineistoa)