KANTELIJAN KAKSI SP-VIESTIÄ 29.8.2018 VASTAUKSEN VALMISTELLEELLE

Puhuin aamulla ke 29.8.2018 puhelimessa oikeuskanslerin vastauksen valmistelleen vanhemman oikeuskanslerinsihteerin Minna Ruuskasen kanssa ennen kuin hänelle oli toimitettu 28.8.2018 vastauksesta lähettämäni huomautus (eli uusi kanteluni). Hänen ei oikein ollut lupa puhua vastauksen valmistelusta enempää kuin sen, mitä oli sanottu kirjallisesti. Siksi en suoraan kerro keskustelustamme enempää kuin sen, että minun taitaa olla turha odottaa menestymistä uudessa kantelussani. 

Halusin kuitenkin tuolloin vielä puheluni jälkeen purkaa mieltäni, ja lähetin hänelle kaksi sähköpostiviestiä. Joku myös ne OKV:n kirjaamossa kuittasi. Otetaan ne oikeuskanslerinvirastossa sitten uuden kanteluni osaksi tai ei, haluan julkistaa ne alla. 

Kirjoitin viestini nopeasti, ja huomaan, että ne eivät olleet niin huoliteltuja kuin olisin halunnut. 

Lähetin viestieni kopiot hallitussihteeri Matti Sillanmäelle (OKM), jolloin ne menivät ensin vahingossa ja sitten tarkoituksella myös OKM:n kirjaamoon. 

Jouni Luukkainen 

Ensimmäinen viesti ”Vielä lukioasetuskantelustani” ke 29.8.2018 11:17

Hyvä Minna Ruuskanen, 
(ja tiedoksenne, Matti Sillanmäki,) 

Palaan aamuisen puhelinkeskusteluumme. 

1) Kantelussani (dnro OKV/1001/1/2018) esitin toisenkin esimerkin, nuorisolukiosta vuodeksi vaihto-oppilaaksi lähteneen, sinä aikana 18 vuotta täyttäneen ja sitten samaan (tai vaikka toisen paikkakunnan) nuorisolukioon palanneen opiskelijan. Vuodet 1999-2017 hänellä oli lukioasetuksen perusteella vaihto-oikeus uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen kesken. Mutta tämän vuoden alusta lähtien ei enää ole, sillä kyllähän hän on aloittanut opintonsa alle 18-vuotiaana, eikö vain? Mutta jos vaikka hän saisi vaihto-oikeuden, niin entä sellainen, joka on nuorisolukiosta puolen vuoden sairaslomalla, jonka aikana täyttää 18 vuotta? Tai vaikkapa viikon sairaslomalla sopivasti syys- ja kevätlukukausien välillä? Tai nuorisolukion muutaman kurssin (muun kuin uskonnon/ET:n) suorituksen jälkeen jättäneen ja 18 vuotta täytettyään aikuislukiossa jatkavan? 

Sellainen opiskelija ja hänen rehtorinsa olisivat ”tavallisia ihmisiä”, jotka joutuisivat tukeutumaan vain lukiolain ja lukioasetuksen sanamuotoihin ja ihmettelemään, kun lukioasetuksen säännös oli omituisesti kumottu (vieläpä ilman perusteluita ja siirtymäsäännöksiä). Minkä vastauksen esimerkkitapauksissani tuottaisi tiedustelu Opetushallituksesta tai opetus- ja kulttuuriministeriöstä? Sieltäkään ei voitaisi antaa mitään selvää ohjetta, kun kerran lainsäädäntö ja sen valmisteluaineisto ei mitään aiheesta kertoisi. 

Edettäisiinkö todellakin lainsäädännön täsmentämisessä vasta, kun ongelmasta tulisi viranomaisilta kyselyitä kentältä? Miksi ei asiasta säädetty edes uudessa lukiolaissa? Miksi odottaa tuollaisia kyselyitä, kun kerran lainsäädäntö voitaisiin etukäteen miettiä valmiiksi (ja muuttaa taas tarvittaessa)? Vaikkapa nyt jälkikäteen kanteluni perustalta? 

Näiden seikkojen perusteella pidän lukioasetuksen muuttamisen esittelyä erehdyksenä – ja HARHAANJOHTAVANA (mukamas ”tarpeeton”, ”voidaan kumota”, ”ei itsenäistä vaikutusta”) – olkoonkin, että siinä tukeuduttiin HE 206/2016 vp:n tarkemmista säännöksistä ja määräyksistä olevaan lukuun, jossa jo oli sama erehdys. On myös korostettava, että tuohon HE:hen myös sisältyi lukiolain siirtymäsäännös, mutta se koski vain terveystietoa sekä taito- ja taideaineita, ei uskonnon/ET:n opetusta. 

2) Virkavirhesyytteitä olen mietiskellyt, kun lainsäädännön valmistelu on kerran ollut niin huolimatonta. Mutta en tiedä sellaisten käytännöstä itse mitään, ja tarttuisivatko tuomioistuimet edes sellaisten aikeisiin? Lainsäädännön minä haluan kuntoon, kunnon perusteluineen. 

Terveisin, 
Jouni Luukkainen 

Toinen viesti ”Yhä vielä lukiokantelustani” ke 29.8.2018 12:17

Hyvät vastaanottajat! 

(Menköön tämäkin viestini myös OKM:n kirjaamoon, kuten vahingossa edellinenkin viestini tänään klo 11.17, aiheena viime kädessä niin voimassa olevan kuin uudenkin lukiolain uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta säätävän pykälän viimeinen momentti – ministeriö seuratkoon näin lainsäädännön tilaa.) 

Minun on myönnettävä, että ehkä erehdykseksi kuvaamani toiminta onkin saattanut olla tarkoituksellista. Siis lukioasetuksen 15 §:n 2 momentin kumoaminen perusteluina ”tarpeettomuus”, ”ei enää käyttöä” sekä ”vailla itsenäisiä vaikutuksia” olisi ollut tarkoituksellista harhaanjohtamista, jotta yhteydestä lukiolain 9 §:n 7 momenttiin ei olisi tarvinnut puhua ja silloin momenttia täsmentää ministeriön kannalta ehkä epätoivottavalla tavalla. Ministeriössä ehkä laskettiin, että harhautus toimisi eikä jälkikäteen kentältä mahdollisesti kuuluva ihmettely olisi riittävän painokasta. Tähän asti ainakin oman toimintani suhteen taktiikka olisikin ollut onnistunutta, sillä minut on vain jätetty ihmettelemään. 

Terveisin
Jouni Luukkainen