Sähköpostiviesti 20.4.2011 eduskunnan oikeusasiamiehen kirjaamoon
Jätin to 24.2.2011 sinne oikeusasiamiehen kansliaan kanteluni otsikoltaan "Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle puolustusvoimien kirkollisista oppitunneista sekä elämänkatsomustiedon opetuksesta" (päiväys ke 23.2.2011).
Mitähän kantelulleni kuuluu? En ole saanut siitä vielä mitään tietoa.
Toki sivulla 1 minulla oli otsikko "Valmistelijan jääviys", jolla viittasin aiempien vastaavien kanteluideni valmistelijaan tämän uuden kanteluasiani suhteen. Kiinnitin myös merkkilapulla kanslian huomion tuohon otsikkoon. Mutta kyllähän asiani pitäisi edetä siitä huolimatta.
Totta toisaalta on, että oikeusasiamies on pyytänyt Pääesikunnalta selvityksen 31.5.2011 mennessä sen korjaustoimenpiteistä (kirje 28.12.2010, dnro 4489/2/10). Mutta ei sekään ole mielestäni riittävä syy olla vastaamatta minulle.
JATKOHUOMAUTUS KANTELUSTANI
Olen huomannut, että kanteluiden liitteet palautetaan, mutta tällaiset tiedusteluviestit taas arkistoidaan. Käytän siksi tilaisuutta hyväkseni, ja korostan tässä erästä kanteluni näkökohtaa.
Kanteluideni dnrot 566/4/09 ja 3155/4/09 yhteisen ratkaisun 28.12.2010 luvussa 3.9 sanottiin siis, että puolustusvoimien koulutukseen on perinteisesti kuulunut muun muassa kirkollinen työ, että tähän seikkaan ei ole puututtu puolustusvoimia koskevien lainsäädäntöuudistusten yhteydessä, vaikka tällöin on selvitetty myös annettavan koulutuksen sisältöä, ja että taustalla on perustuslaissa ilmenevä positiivinen uskonnonvapaus, joka tarkoittaa muun ohella oikeutta uskonnollisen tiedon saamiseen. [Kanteluni sivu 18.]
Arvostelin jo kantelussani kestämättömäksi tätä vetoamista "perinteisyyteen" ja "positiiviseen uskonnonvapauteen" kirkkoon kuuluvien varusmiesten kirkolliseen opetukseen pakottamisen perustana huomauttamalla, että olihan heidän kirkollisiin tilaisuuksiin pakottaminenkin nimenomaisesti perustuslain vastaista eduskunnan siihen kuitenkaan suoraan puuttumatta puolustusvoimia koskevien lainsäädäntöuudistusten yhteydessä. [Kanteluni sivu 18.]
Jatkan nyt tätä arvosteluani huomauttamalla tässäkin, että toisaalta eduskunta asevelvollisuuslain yhteydessä vaati arvioimaan ohjesääntöjen ja määräysten säädöstason [kanteluni sivu 10], joten tätä kautta eduskunta otti kantaa puolustusvoimien kirkollisen työn sisältöön. Erityisesti kirkollisiin tilaisuuksiin voitaisiin siis edelleen pakottaa vain säätämällä siitä perustuslain säätämisen järjestyksessä, mutta tietenkään sellaiseen hankkeeseen ei ryhdyttäisi. Kirkolliseen opetukseen taas voitaisiin käsittääkseni pakottaa tavallisella lailla, tai ainakin uskoisin eduskunnan perustuslakivaliokunnan ottavan sellaisen kannan. Toisaalta kanteluni mukaan laki asiasta tarvittaisiinkin, jos nykyinen kirkollisen opetuksen tilanne haluttaisiin säilyttää.
Siis "perinteisyys" ja "positiivinen uskonnonvapaus" ovat kelvottomia perusteita eduskunnan säädöstasoarviointivaatimuksen ohittamiseen.
Kirkko ei vaadi jäseniltään tunnustautumista kirkon oppiin, eivätkä ihmiset kirkkoon kuulumisellaan kirkon oppiin tunnustaudukaan. Kirkkoon kuuluvan ei tarvitse osallistua kirkon toimintaan millään lailla. Uskonnonvapaus sallisi vain sen, että kirkko voisi sopivan kirkkolain muutoksen perusteella erottaa toimintaansa osallistumattomat jäsenensä. Siksi ei sovi vaatia kirkkoon kuuluvien varusmiesten osallistuvan kirkolliseen opetukseen, jos tästä osallistumattomuusoikeuspoikkeuksesta ei ole säädetty omaa lakiaan.
Mitkään oikeusasiamiehen tarkastukset puolustusvoimissa eivät muka olleet tuoneet esille kirkollisiin tilaisuuksiin pakottamisen perustuslain vastaisuutta. Olisin kuitenkin odottanut oikeusasiamieheltä siinä omatoimisuutta. Ei sellaiseen olisi tarvittu mitään varusmiesten suullisia valituksia. (Itselleni riittivät sanomalehtikirjoitukset; niitä toisaalta tarvitsinkin, sillä en edes tiennyt kirkollista työtä koskevia sääntöjä.) Siksikään leväperäiset perustelut "perinteisyys" ja "positiivinen uskonnonvapaus" kirkollisen opetuksen osalta eivät kanteluideni ratkaisussa vakuuta, vaan asia on hyvin paljon vakavampi jo eduskunnan säädöstasoarviointivaatimuksen tähden.
Jouni Luukkainen
puheenjohtaja, Pääkaupunkiseudun ateistit ry
Kirkosta eroaminen Mitä uutta?