Aamulehti su 29.10.2017/Mielipide

Uskonnonopetus ei pakollinen

Kirjoituksessaan Markku Uhari lietsoi (Al 15.10.) uskontotietomielistä keskustelua. Sanon kokemuksesta, että uskontotietoa ajavat toimittajat eivät aina tiedä, että elämänkatsomustieto syntyi, kun YK:n ihmisoikeustoimikuntaan oli ensin menestyksekkäästi kanneltu uskonnonopetuksesta vapautetuille uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille peruskoulun oppilaille tarkoitetun uskontojen historian ja siveysopin uskonnollisuudesta.

Ruotsin malliin vetoavat toimittajat taas eivät näytä tajuavan sitä ratkaisevaa eroa, että Suomessa uskonnonopetuksesta on voinut vapautua jo kohta sadan vuoden ajan, kun Ruotsissa sitä mahdollisuutta ei ole koskaan tunnettu, ei siis menetettynä kultaisena välivaiheenakaan ennen uskonnonopetuksen uskontotiedoksi naamioimista.

Uhari ei ollut osannut ottaa oppia näistä historioista. Uharin tarkoittama uskonnondidaktiikan professori on perustellut uskontotietohankettansa pelollansa, että muutoin uskonnonopetus korvataan elämänkatsomustiedolla, jolloin kilpailija pitäisi siis nitistää. Oikeata vikaa ei uskontoihin nojaamattomassa elämänkatsomustiedossa olekaan, sillä se ei loukkaa kenenkään vakaumusta, toisin kuin loukkaisi uskonnoille rakentuva uskontotieto.

Uskonnot hylkäävät tieteen käsityksen luonnosta koko todellisuutena. Ei ole järkiperäistä luopua vaatimasta, että uskonnonopetuksesta on aina voitava olla erossa. Aidosti yhteisen keskustelufoorumin tarjoavat koululle yhteiskuntaoppi peruskoulussa ja etiikan kurssi lukion filosofiassa.

[Seuraava tiputettiin: Kaipaan vain sitä, että ihmiselle sallittaisiin varhemmassa iässä kuin nykyisin painava puheenvuoro jättää kirkko ja uskonnonopetus omalla päätöksellään.]