Uskontotiedosta ja ihmisoikeuksista (Opettaja 6/8.2.2013)

Esa Hämäläinen torjui mielipidekirjoituksessaan (Opettaja 1-2/11.1.) väitteeni, että pakollinen uskontotieto rikkoisi ateistien ihmisoikeuksia.

Kantelisin kuitenkin oppiaineesta kansainvälisiin ihmisoikeuselimiin, sikäli kuin se minusta riippuisi, enkä olisi vailla esikuvaa.

Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Erkki Hartikainen kanteli vuonna 1978 uskonnonopetuksesta vapautetuille peruskoulun oppilaille tarkoitetun uskontojen historian ja siveysopin opetussuunnitelmasta YK:n ihmisoikeuskomitealle. Kantelun ratkaisu vuonna 1981 totesi, että opetussuunnitelma näytti ainakin osaksi uskonnolliselta mutta että komitea uskoi ongelmien ratkaisemisessa ryhdytyn asianmukaisiin toimiin. Oppiaine kuoli; syntyi elämänkatsomustieto.

Hämäläinen vastusti myös väitettäni, että tieteelle luonto on koko todellisuus. Mutta niin toki on, ihmistieteillekin. Tieteelle uskonnolliset opit ovat siksi ihmiskeksintöä vailla mielekkyyttä ja totuutta. Sen tähden niille ei mielestäni pidä koulussa mitään rakentaa. Uskontoja tietysti sopii koulussa esitellä, kuten erityisesti historiassa, jossa itse tutustuin muinaisen Egyptin ja Kreikan uskomusmaailmoihin.

Hämäläisen mukaan uskontotiedossa eri uskomusjärjestelmistä opetettaisiin puolueettomasti. Mutta olisi uskontojen puolueellista suosimista suoda niille koulussa aikaa ja vaikutusmahdollisuuksia uskontotietona, vaikka ne eivät pysty uskomuksiansa todistamaan.