12-vuotias valitkoon uskontonsa (Yliopisto [Helsingin yliopiston tiedelehti] 12/17.12.2010)

Tällä palstalla vuonna 2002 vaadin, että 12-vuotiaan tulisi saada omalla päätöksellään erota kirkosta tai, kirkon salliessa, siihen liittyä. Edelleen vaadin, silloista täsmentäen, että uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle 12 vuotta täyttäneelle peruskoululaiselle opetettaisiin elämänkatsomustietoa, ellei hän ilmoittautuisi uskonnonopetukseen. 

Miia Halme-Tuomisaaren haastattelu numerossa 10 väitti mielestäni, että jossain on lasten oikeuksien nimissä lapsia velvoitettu tekemään uskontoa koskevia valintoja. Koska siis itse ajan lapsille oikeutta näihin valintoihin mutta ilman velvollisuutta niihin ja koska lähden omista kokemuksistani tarvitsematta nojautua Halme-Tuomisaaren arvostelemaan jonkinlaiseen absoluuttiseen ihmisoikeusajatteluun, kysyin häneltä yksityiskohtia. 

Mutta ei hän voinutkaan kertoa mitään tapausta mistään kaiketi kaukaisesta maasta. Päinvastoin, paljastui, että hän vain haluaakin vastustaa sitä, että Suomessa lapsi pääsisi itse eroamaan kirkosta ja jättämään uskonnonopetuksen. Hänen perustelunsa olivat elämästä irrallisia eli siis sellaisia, joista hän haastattelussaan arvosteli muita ihmisoikeusajattelijoita. 

Uskonnonopetus kuitenkin poikkeaa koulun muusta opetuksesta, koska se ei toisin kuin tämä pitäydy tieteen käsitykseen luonnosta koko todellisuutena. Siksi mielestäni uskonnonopetuksella ei edes ole sijaa koulussa. 

Haastattelu viittasi ristiriitoihin, joihin lapsi voisi joutua vanhempiensa kanssa. Koska koin syvästi uskonnonvapauttani loukatun lapsi ollessani, en sellaisesta mahdollisuudesta välittäisi. Ja toisin kuitenkin olisi, asiasta ei kotona jatkossa lainkaan puhuttaisi.