Uskontotieto ei ole elämänkatsomustietoa  (Lapin Kansa 15.7.2010)

Mielestäni avioliittolaki on muutettava sukupuolista riippumattomaksi jo yhdenvertaisuuden vuoksi. Päivi Räsänen (Puheenaihe, LK 8.7.) vastusti tätä kristilliseltä arvopohjalta, jollaista ei edes ole yksiselitteisenä olemassa. 

Toivon kirkon samalla luopuvan vihkimisoikeudestaan. Se myös helpottaisi kirkon tässä kysymyksessä Räsäsen mukaan ahdasta asemaa. Rovasti Liisa Tuovisen siunattua pari vuotta sitten naisparin rekisteröidyn parisuhteen havaitsin myöhemmin hänen soveltaen käyttämänsä avioliiton siunaamisen kaavan sisältävän myös kysymys-lupaus -osat, mikä oli vastoin kuvittelemaani. Tällöin järkytyin. Mutta samalla valaistuin: Kirkolle riittäisikin paljon paremmin sen itsensäkin kannalta avioliittoon vihkimisen sijasta avioliiton siunaaminen. 

Ennen kuulumaton on Räsäsen väärä väite, että monienkin tahojen valitettavasti ehdottama uskontotieto merkitsisi samaa kuin nykyinen elämänkatsomustieto. Uskontotieto olisi päinvastoin nimensäkin mukaan uskonnonopetusta, joka rakentuisi uskontojen opeille ne pienillekin oppilaille totena esittäen. Mutta oppiaineeseen haluttaisiin pakottaa myös uskonnottomien vanhempien lapset. Se olisi kuitenkin vastoin näiden vanhempien kansainvälisissä sopimuksissa taattuja ihmisoikeuksia. 

Perusopetuksen tuntijakotyöryhmä on ehdottanut etiikkaa vuosiluokkien 7-9 oppiaineeksi. Jos se tulee kaikille yhteiseksi, sen on lähdettävä tunnustuksettomasta ihmisoikeusetiikasta. Sellainen ei olisi kenenkään ihmisoikeuksien vastaista, kun taas uskonnottomien vanhempien lasten pakottaminen uskontojen opeista lähtevään etiikan opetukseen sitä olisi.