Koulujen ruokarukoukset pitäisi lopettaa kokonaan  (Helsingin Sanomat 13.1.2010)

Aku ja Heini Kesti (HS Mielipide 10. 1.) toivoivat koulun voivan tukea heidän kasvatustyötään ruokarukousten osalta. 

Mielestäni heidän on tyydyttävä siihen, että koulu antaa heidän lapsilleen rauhan lausua ruokarukous mielessään muita häiritsemättä. 

Eduskunnan perustuslakivaliokunta ei maininnut opettajan päivittäin johtamia ruokarukouksia koulun uskonnollisina tilaisuuksina toisin kuin uskonnolliset päivänavaukset ja jumalanpalvelukset. Siksi myös Opetushallituksen tiedotteet vaikenevat ruokarukouksista. Samoin opetussuunnitelmat, sillä kyseessä ei ole myöskään valiokunnan oman uskonnon opetuksen osaksi tunnustama pedagogisesti perusteltu tutustuminen rukoukseen vaan puhdas uskonnon harjoittaminen. 

Koulunkäynnin luomaa pakkoa ei tämän perusteella enää saisi käyttää uskonnon iskostamiseen ruokarukoiluttamalla. Lapsen oma uskonnonvapaus on edellä. 

Lisäksi Opetushallituksen tiedotteet korostavat perustuslakiin vedoten, että jos huoltaja ilmoittaa, ettei oppilas osallistu koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin, koulun on huolehdittava, ettei oppilas osallistu kyseisiin tilaisuuksiin ja järjestettävä tilaisuuden ajaksi oppilaalle muuta toimintaa, tietenkin eri tilassa. 

Kaikki kuitenkin viittaa siihen, että juuri tätä sääntöä rikotaan ruokarukouksissa. Koulun olisikin melko mahdotonta noudattaa sääntöä ruokarukouksissa. Myös tämä kertonee, että eduskunnalla eivät ruokarukoukset olleet mielessäkään. 

Rukoukseen osallistumattomalle oppilaalle hänen poistamisensa luokasta olisi päivittäisenä hankaluutena ilmeisen vastoin ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä. Siksikin ruokarukoukset olisi lopetettava kokonaan.