Siunaus
tahdon mukaan (Lapin Kansa 14.6.2005)
On
kiitettävä Salla Korpelan opasta hautajaisten järjestäjälle
(LK
6.6.) siitä, että se esittelee lyhyesti ja asiallisesti
myös
uskonnottoman surujuhlan sekä kertoo lisätiedon lähteistä.
Uskonnollisiin
yhdyskuntiin kuulumattomia vainajia toki pyynnöstä
siunataan
uskonnollisin menoin, jos -- ja tämä korostus on
teoksessa
raikasta -- vainajan tiedetään itse sitä toivoneen.
Muuten
ei siis niin pidä menetellä; se on tuoreen
hautaustoimilainkin
henki.
Luterilaisen
kirkon oma vuoden 1993 kirkkojärjestys on tähän nähden
nurinkurinen.
Välttyäkseen kuoltuaan siunatuksi tulemisen
kirkkoon
kuulumattoman henkilön ei sen mukaan riitä pidättyä
toivomasta
tuollaista siunaamista, vaan hänen pitäisi ilmaista
tahtovansa
toista.
Mielestäni
kuitenkaan kirkkoon kuulumattomalla ihmisellä ei ole
velvollisuutta
perehtyä kirkkojärjestykseen, saati antaa sille
arvoa
itseensä nähden. Olenkin kannellut oikeuskanslerille
siitä,
että kirkkojärjestys rikkoo hautaustoimilakia vastaan.
Kirkkoon
kuulumattoman vainajan siunaamaan suostunutta pappia
kiittänyt
kirjoitus (LK 1.6.) ei kertonut, oliko siunaamispyyntö
perustunut
vainajan toivomukseen. Kirkkojärjestyksen
jälkeenjääneisyyden
tähden jäi silloin auki, olivatko kiitokset
todella
oikeutetut.
Jouni
Luukkainen
Puheenjohtaja
Pääkaupunkiseudun
ateistit ry