Uskonto
ja vainajat (Lapin Kansa 1.5.2005)
Eräs
lukija (LK 24.4.) tahtoi mitätöidä huolestumiseni
uskonnottomien
vainajien kohtelusta.
Kuitenkin
hän tunnustanee, ettei vaimoaan lyövä mies voi
puolustautua
moitteilta sanomalla, että tekee niin vain tämän
hyväksi,
tätä opettaakseen, ja että lyöminen ei toki satuta,
häntä
lyöjää nimittäin.
Tuoreen
hautaustoimilain mukaan vainajan ruumista tulee käsitellä
arvokkaalla
ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla, ja
vainajan
ruumiin hautaamisessa tulee kunnioittaa vainajan
katsomusta
ja toivomuksia.
Valtiovallan
määräyksestä tai sen edustajien läsnäollessa
kaikille
tsunamin uhreille järjestettävä ekumeeninen muistohetki
tai
kotimatkalle siunaus ovat uskonnottoman vainajan tapauksessa
mielestäni
todellakin vastoin tätä laissa hautaustoimituksen
suhteen
ilmaistua periaatetta.
Mutta
valitettavasti lakiin ei osattu ottaa säännöksiä
mahdollisista
hautausta varhemmista vainajaan kohdistuvista
muistotilaisuuksista.
Periaatetta olisi silti mielestäni
tullut
nytkin noudattaa.
Hautaustoimilain
perusteluissa sanotaan kuitenkin, että joissain
tapauksissa
ruumiin epäkunnioittava käsittely voi täyttää myös
hautarauhan
rikkomisen tunnusmerkistön, josta säädetään rikoslaissa.
Opetusministeriö
joutui selittämään tätä eduskunnalle niin,
että
sen voi päätellä koskevan myös vainajan tahdon vastaista
ruumiin
siunaamista.
Kyseinen
rikoslain tunnusmerkistö on hautaamattoman ruumiin
käsitteleminen
pahennusta herättävällä tavalla. Tällainen on
rangaistavaa
tietenkin heti kuolinhetkestä. En myöskään voi
ymmärtää,
kuinka vainaja olisi ilman muuta vailla hautarauhan
suojaa
hänen tahtonsa vastaiselta, hänen ruumiiseensa
kohdistuvalta
uskonnolliselta toimitukselta pelkästään sen
vuoksi,
ettei hautaustoimilaki tilannetta kata.
Sikäli
aiemmin selostamani oikeuskanslerin yksioikoinen hylkäävä
ratkaisu
kanteluuni noiden ekumeenisten muistohetkien
virheellisyydestä
(LK 21.4.) jättää minut syvän hämmennyksen valtaan.
Jouni
Luukkainen
Helsinki