Uskonnonvapauden puolesta
(Maksettu ilmoitus: Helsingin Sanomat pe 21.1.2005, s. A10)
ILMOITUS
USKONNONVAPAUDEN PUOLESTA
Eduskunta
haluaisi saada uskonnonvapauslakiin jälkikäteen ympätyksi
huoltajien
vapauden rajoituksen, jota uskonnonvapauskomitea ehdotti
turhaan.
Mutta rajoitus olisi ristiriidassa komiteankin välttämättömiksi
katsomien
lain muiden uudistuslähtökohtien kanssa. Rajoitusyrityksestä on
luovuttava!
Elokuussa 2003 voimaan
tulleen uuden uskonnonvapauslain mukaan
lapsen uskonnollisesta
asemasta päättävät pääsääntöisesti
yhdessä hänen huoltajansa
kuitenkin niin, että 12 vuotta
täyttäneen lapsen
uskonnollisen aseman muutokseen tarvitaan
hänen suostumuksensa.
Tämä huoltajien
suvereniteetti on itsessään arvokas. Laissa
se perustellaan
rinnastamalla lapsen uskonnollisesta asemasta
päättäminen lapsen
kasvatuksesta päättämiseen.
Vanhempien vapaus tekee
mahdolliseksi kirkkoon kuuluvien
vanhempien alle 15-vuotiaan
lapsen kirkosta eroamisen. Täydentävä
kirkkolain muutos taas
sallii kirkkoon kuulumattomien
vanhempien 12--14-vuotiaan
lapsen kirkkoon liittymisen.
Eduskunta hyväksyi kuitenkin
joulukuussa 2003 yhdessä kirkkolain
muutoksen kanssa lausuman,
joka asiallisesti ottaen vaatii
uskonnonvapauslakia
huononnettavaksi niin, että huoltajat
saisivat muuttaa lapsen
uskonnollisen aseman vain samaksi kuin
on yhdellä huoltajista.
Mutta jos lausuma
toteutuisi, yhdistyksemme alkaisi tehokkaasti
levittää postitettavaa
lomaketta, jolla kirkkoon kuuluvat vanhemmat
voisivat sittenkin irrottaa
lapsen kirkon jäsenyydestä.
Lomakkeella ensin toinen
vanhempi eroaisi kirkosta, sitten
vanhemmat erottaisivat
lapsen (tämän suostumuksella) kirkosta,
ja lopuksi kirkosta juuri
eronnut vanhempi liittyisi kirkkoon.
Nämä ilmoitukset
kirkkoherranvirasto rekisteröisi samalla kertaa.
Lomakkeeni haaste
tuottaisikin nyt seuraavat kaksi ylittämätöntä
ongelmaa mahdolliselle
lausuman mukaisen lain huolelliselle
valmistelulle.
Ensiksi, vaatimusta toisen
vanhemman olemattoman pituiselle
kirkosta erossa ololle
tuskin voisi perustella mitenkään.
Toiseksi, toiselta
vanhemmalta vaadittavaa kumoutuvaa kirkosta
eroamista ei sopisi selittää
testinä, ovatko vanhemmat tosissaan.
Uuden lain lähtökohtiahan
oli juuri riisua vanhasta laista
tällaiset esteet ihmisten
tahdonilmaisulle. Lain mukaan kirkosta
eroamiseen tarvitaan
kirjallinen ilmoitus, ei muuta.
Vastaavastihan ainakin jo
Tampereella konfirmoitu kirkosta
eronnut voi liittyä kirkkoon
yksinkertaisesti kirjeellisellä
ilmoituksella.
Lomakkeeni haastetta ei
sopisi torjua myöskään luopumalla
siitä uuden lain
lähtökohdasta, että lapsen uskonnollisen aseman
muutoksen on aina
perustuttava huoltajien erilliseen päätökseen
vanhan lain jonkinasteisen
seuraamisautomatiikan sijasta.
Lausumalla yritetään siis
tavoitella asiaintilaa, jota ei ole
lainsäädännöllä luotavissa.
Lausuman on annettava raueta tyhjiin.
Jouni Luukkainen
puheenjohtaja
Pääkaupunkiseudun
vapaa-ajattelijat ry
www.ateistit.fi ILMOITUS