Outo
päätös TKL:ltä (Aamulehti 19.9.2004)
[Toimituksen lainaus: "En ymmärrä,
kuinka mainos voisi
pahentaa ketään."]
Aamulehden
14.9. mukaan Tampereen kaupungin liikennelaitos oli
kieltäytynyt
myymästä mainostilaa bussien kyljistä Tampereen
vapaa-ajattelijat
ry:n kampanjalle, jonka sisällön ytimekkäästi
ilmoittaa
palveleva verkko-osoite www.eroakirkosta.fi. Toivon
TKL:n
muuttavan päätöksensä ja nimenomaan TKL:n arvojen pohjalta.
Kampanja
on yhteiskunnallinen. Sen kohderyhmä ovat ihmiset,
joiden
sidos kirkkoon on vain heikko. Se kehottaa heitä
miettimään,
eikö heidän itse asiassa olisi syytä jättää kirkon
jäsenyys.
Surkuhupaisasti joiltakin tämä vaatisi senkin selville
ottamisen,
kuuluvatko he ylipäänsä tällä hetkellä kirkkoon.
Kampanja
ei hyökkää kenenkään uskonnollista vakaumusta vastaan,
eikä
se kyseenalaista niiden ihmisten kirkon jäsenyyttä, jotka
ovat
kirkkoonsa sitoutuneet. Ehkä se päinvastoin sivutuotteenaan
saa
jotkut näistä ihmisistä vahvistamaan tätä sidostaan.
Kampanja
myös valistaisi ihmisiä siitä, että uusi
uskonnonvapauslaki
poisti kirkosta eroamisen käytännöistä
tarpeettomat
ja loukkaavat hankaluudet. Useimmat kirkon jäsenet
eivät
ole itse kirkon jäsenyyttään valinneet. Tällöin paluu
syntymähetken
mukaiseen uskonnollisten yhdyskuntien ulkopuoliseen
asemaan
vaatii ihmiseltä hänen oman ratkaisunsa, ja lain mukaan
se
on tehtävä nimenomaan ilmoittamalla eroavansa kirkosta. Tämä
sanelee
mainoksen sanamuodon.
En
siis ymmärrä, kuinka mainos voisi pahentaa ketään. Eikä TKL
hyväksyessään
mainoksen ilmoittaisi kannattavansa sen sisältöä,
vaan
se vain sillä ilmoittaisi hyväksyvänsä vakavahenkisen
yhteiskunnallisen
toiminnan, josta sen järjestäjät ovat halukkaat
asianmukaisesti
maksamaan. Tästä tietotekniikan mahdollisuudet
oivaltaneesta
toiminnastaan tamperelaiset vapaa-ajattelijat ovat
jo
saaneet maanlaajuisen maineen.
Nimenomaan
yhteiskunnallisesta toiminnasta on kysymys, sillä
kirkon
jäsenmäärällä on vaikutuksensa myös kirkkoon kuulumattomien
asemaan.
Valaisen
tätä kysymyksellä, joka sivuaa kampanjaa ja jossa olen
itse
yrittänyt toimia. Jos lapsi voidaan häneltä lupaa kysymättä
liittää
uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi, olisi siihen mielestäni
tarvittava
sitten huoltajien yhteinen päätös. Nyt kuitenkin
huoltajien
ollessa tästä liittämisestä erimielisiä uskonnonvapauslaki
sallii
lapsen huoltajana toimivan äidin halutessaan yksin päättää
lapsen
liittämisestä uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi
vuoden
kuluessa lapsen syntymästä. Kirkon valta näkyy tässä lain
kohdassa.
Mutta tämä valta on niin suuri, että se toimii jo kirkkoa
itseäänkin
vastaan.
Voisi
nimittäin vielä joskus käydä niin, että vanhemmat ensin
yhdessä
päättävät, että lasta ei liitetä minkään uskonnollisen
yhdyskunnan
jäseneksi, ja vaikkapa tästä osoitukseksi järjestävät
lapselle
uskonnottoman nimenantojuhlan, ja sitten äiti muuttaa
mielensä
ja kastattaa lapsen kirkon jäseneksi. Silloin kuitenkin
oikeusistuimen
olisi käsittääkseni isän vaatimuksesta mitätöitävä
lapsen
kirkkoon liittäminen lakiin perustumattomana.
Kantelin
hiljan oikeuskanslerillekin tästä varmasti kirkolle hankalasta
asiasta.
Toisin kuin lain perusteella olisi lupa odottaa, vanhemmilla ei
nykyään
ole mahdollisuutta rekisteröidä virallisesti ja siis kaikkia
osapuolia
vastaisuudessa sitovasti heidän alkuperäistä ja lain
ensisijaisena
pitämää yhteistä päätöstään lapsen tyhjästä uskonnollisesta
asemasta
vailla uskonnollisten yhdyskuntien jäsenyyksiä erotukseksi
heidän
mahdollisen alkuperäisen erimielisyytensä tuottamasta muutoin
samasta,
mutta äidille toissijaisen vallan antavasta tilanteesta.
Lakiin
tuli siis turha ongelma, kun laissa ei otettu
katsomusvähemmistöä
huomioon. Älköön siis myöskään TKL asettako
tarpeettomasti
vähemmistölle esteitä saada äänensä tamperelaisyleisön
kuuluviin.
Jouni
Luukkainen
Puheenjohtaja
Pääkaupunkiseudun
vapaa-ajattelijat ry
HUOMAUTUS.
Toiseksi viimeisen kappaleen alun oli toimitus muokannut
seuraavasta
alkuperäisestä tekstistä virkkeen aiheellisesti kahdeksi
katkaisten,
mutta tällöin myös sen ajatusta hiukan muuttaen:
Tämä varmastikin kirkolle hankala seuraus
olisi perua siitä hiljan
oikeuskanslerillekin kantelemastani
seikasta, että, toisin kuin lain