Siunaus
vain toivomuksesta (Uutislehti 100 11.2.2004)
Ihmisen
kuulumattomuus kirkkoon on ymmärrettävä ensi sijassa
myös
ilmaisuna siitä, että hänen katsomuksensa mukaista ei
olisi
hänen ruumiinsa siunaaminen. Teko olisi silloin vastoin
hautaustoimilain
vaatimusta vainajan katsomuksen ja toivomusten
kunnioittamisesta.
Koen, että kyse olisi tällöin myöskin
hautaamattoman
ruumiin käsittelystä pahennusta herättävällä
tavalla
eli rikoslaissa mainittuun hautarauhan rikkomiseen
syyllistymisestä.
Mutta,
jos vainaja on eläessään aivan selvällä tavalla esittänyt
toivomuksen,
että hänet kuoltuaan siunattaisiin, sikäli kuin se
olisi
mahdollista, asia olisi toinen ja kirkon sisäisen
kirkkojärjestyksen
piirissä. Vain sellaisessa tilanteessa sopisi
esimerkiksi
kirkkoherra Matti Poutiaisen (UL 100, 6.2.)
harkita
vainajan siunaamista. Muutoin olisi Poutiaisenkin vainajan
vakaumuksen
kunnioittamiseen vedoten torjuttava omaisten pyyntö
siunaamistoimituksesta.
Jouni
Luukkainen
puheenjohtaja
Pääkaupunkiseudun
vapaa-ajattelijat ry
HUOMAUTUKSIA.
1)
Jutun viittaus oli seuraava (lähteenä "Sakset ristissä"/www.evl.fi):
Uutislehti 100, 6.2.2004: Kirkosta
eronneetkin siunataan hautaan
Helsingissä ei tulkita lakia kuten Turun
seudulla. "En ole katsonut
uuden hautaustoimilain aiheuttavan tämän
kaltaisia toimenpiteitä.
Hautauksessa on kuitenkin kysymys myös
vainajan omaisten
sielunhoidosta", kirkkoherra Matti
Poutiainen sanoo.
2)
Toimitus otsikoi ja jätti (mutta ilmeisesti vain tilanpuutteen vuoksi)
pois
seuraavan loppuvirkkeen:
Eikö hän kuitenkin osaisi tarjota heille
jotain muuta sielunhoitoa
tilalle, vaikkapa esirukousta surevien
uskovien puolesta?