Lapsen
uskonnollinen asema (Hämeen Sanomat 20.8.2003)
Hyväksyisimmeköhän
siviiliavioliitolle vuoden koeajan, jonka
kuluessa
naisella olisi oikeus uuteen, kirkolliseen avioliittoon?
Emme.
Kuitenkin kuun alussa voimaan tullut uusi uskonnonvapauslaki
sisältää
vastaavan uhan syntyneen lapsen uskonnollisesta
asemasta
päättämisessä.
Laissa
huoltajat ovat sukupuolen perusteella eriarvoiset. Tästä
aiheutuu
eräs turha ongelma, ellei toteuteta oikein seuraavaa lain
kohtaa:
"Jokaisella on oikeus päättää uskonnollisesta asemastaan
liittymällä
sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan, joka
hyväksyy
hänet jäsenekseen, tai eroamalla siitä. Lapsen
uskonnollisesta
asemasta päättävät hänen huoltajansa yhdessä."
Käsittääkseni
henkilön uskonnollinen asema on hänen eri
uskonnollisten
yhdyskuntien jäsenyyksiensä luettelo. Luettelo
eli
siis uskonnollinen asema voi olla tyhjäkin. Näin on
vastasyntyneellä.
Sen, että jokaisella on tosiaankin jokin
uskonnollinen
asema, voi päätellä myös hallituksen esityksen
laille
antamista perusteluista ja uskonnonvapauskomitean
ehdotuksesta
hallituksen esitykseksi.
Ajatelkaamme
nyt syntyneen lapsen huoltajia, jotka yhdessä
päättävät
lapsen säilyttävän tyhjän uskonnollisen asemansa.
Ratkaisu
on ehkä ainoa mahdollinen. Tai sitten eri ratkaisuista
huoltajat
sopivat juuri siitä kenties vaikeankin pohdinnan
tuloksena.
Mielestäni
huoltajilla tulisi olla oikeus saada tämä arvokas ja
laissa
ensisijaisena pidetty yksimielisyytensä virallisesti
rekisteröidyksi.
Tilaisuus siihen tulisi järjestää lomakkeessa,
jossa
kahden kuukauden kuluessa syntymästä huoltajat
ilmoittavat
maistraatille päätöksensä lapsen nimestä ja
äidinkielestä.
Lomakkeen jääminen vaille merkintää lapsen
ottamisesta
uskonnollisen yhdyskunnan jäseneksi ei sinänsä riitä.
Kysymys
on tärkeä, sillä lapsen uskonnollisen aseman pysyminen
tyhjänä
voi olla seuraus myös huoltajien erimielisyydestä, ja
tässä
tapauksessa, mutta vain tässä, uskonnonvapauslaki antaa
toissijaisen
jatkovaihtoehdon seuraavasti kuuluvan lain kohdan
nojalla:
"Jos huoltajat eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen
sovi
lapsen uskonnollisesta asemasta, voi lapsen huoltajana
toimiva
äiti vuoden kuluessa lapsen syntymästä yksin päättää
lapsen
liittymisestä uskonnolliseen yhdyskuntaan."
Tämän
tähden olisi, paitsi tarpeettomasti loukkaavaa,
mahdollisesti
myös kohtalokasta, jos huoltajilla ei olisi
oikeutta
virallistaa sopimistaan lapsen tyhjästä uskonnollisesta
asemasta.
Tietämäni mukaan luterilainen kirkko ei nimittäin
aio
kunnioittaa epävirallista sopimista, vaan (kirkkoon kuuluvan)
äidin
pyynnöstä se ottaa lapsen jäsenekseen taustoja kyselemättä.
Ilman
korjausta voisi siis pian toteutua seuraava. Ensin jonkin
lapsen
synnyttyä vanhemmat sopivat lapsen tyhjästä uskonnollisesta
asemasta,
ilmoittavat lapsen tiedot maistraattiin tämän
mukaisina
ja järjestävät (uskonnottomat) nimiäiset. Sitten
äiti
muuttaa mielensä ja liittää lapsen kirkkoon luullessaan
väärin
tätä tointaan lailliseksi. Vihdoin isän vaatimuksesta
ja
nimiäisvieraat todistajina tuomioistuin peruu lapsen kirkon
jäsenyyden.
Jouni
Luukkainen
matematiikan
dosentti
Helsinki