Huoltajien sopiminen voitava
virallistaa (Kaleva 15.8.2003)
[Otsikkoa edelsi pienemmällä yleisotsikko "Lapsen
uskonnollinen
asema". Juttuun liittyi värikuva kastemekosta (vai
nimiäismekosta?)
jossa oli kuvateksti: "Asia selväksi. Useimmiten lapsi saa
kirkollisen kasteen, jossa hänet liitetään seurakuntaan.
Uskonnonvapauslaki antaa kuitenkin muitakin
mahdollisuuksia."]
Emmehän hyväksyisi, että
vuoden sisällä siviilivihkimisestä
yhden miehen kanssa naisella
olisi tämä avioliitto mitätöiden
oikeus avioliittoon toisen
miehen kanssa, kunhan vihkiminen
olisi kirkollinen? Jotain
vastaavaa uhkaa kuitenkin
tapahtua lapsen
uskonnollisesta asemasta päättämiselle.
Elokuun alussa voimaan
astunut uusi uskonnonvapauslaki asettaa
nimittäin siinä asiassa
huoltajat sukupuolen perusteella eri
asemaan alempana ilmenevällä
tavalla. Mutta osa aiheutuvista
ongelmista poistuisi, kunhan
toteutettaisiin oikein seuraava
lain kohta: "Jokaisella
on oikeus päättää uskonnollisesta
asemastaan liittymällä
sellaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan,
joka hyväksyy hänet
jäsenekseen, tai eroamalla siitä. Lapsen
uskonnollisesta asemasta
päättävät hänen huoltajansa yhdessä."
Käsittääkseni henkilön
uskonnollinen asema on hänen eri
uskonnollisten yhdyskuntien
jäsenyyksiensä luettelo. Luettelo
eli siis uskonnollinen asema
voi olla tyhjäkin. Näin on
vastasyntyneellä. Sen, että
jokaisella on tosiaankin jokin
uskonnollinen asema, voi
päätellä myös perusteluista, jonka
hallituksen esitys antaa
laille, sekä uskonnonvapauskomitean
ehdotuksesta hallituksen
esitykseksi.
Ajatelkaamme nyt syntyneen
lapsen huoltajia, jotka yhdessä
päättävät lapsen säilyttävän
tyhjän uskonnollisen asemansa.
Ratkaisu on ehkä ainoa
mahdollinen. Tai sitten eri ratkaisuista
huoltajat sopivat juuri
siitä kenties vaikeankin pohdinnan
tuloksena. Mielestäni
huoltajilla tulisi olla oikeus saada
tämä arvokas ja laissa
ensisijaisena pidetty yksimielisyytensä
virallisesti
rekisteröidyksi. Tilaisuus siihen tulisi järjestää
lomakkeessa, jossa kahden
kuukauden kuluessa syntymästä huoltajat
ilmoittavat maistraatille
päätöksensä lapsen nimestä ja äidinkielestä.
Kysymys on tärkeä, sillä
lapsen uskonnollisen aseman pysyminen
tyhjänä voi olla seuraus
myös huoltajien erimielisyydestä, ja
tässä tapauksessa, mutta
vain tässä, uskonnonvapauslaki antaa
toissijaisen
jatkovaihtoehdon seuraavasti kuuluvan lain kohdan
nojalla: "Jos huoltajat
eivät kuitenkaan lapsen syntymän jälkeen
sovi lapsen uskonnollisesta
asemasta, voi lapsen huoltajana
toimiva äiti vuoden kuluessa
lapsen syntymästä yksin päättää
lapsen liittymisestä
uskonnolliseen yhdyskuntaan."
Tämän tähden olisi, paitsi
tarpeettomasti loukkaavaa,
mahdollisesti myös
kohtalokasta, jos huoltajilla ei olisi
oikeutta virallistaa
sopimistaan lapsen tyhjästä uskonnollisesta
asemasta. Tietämäni mukaan
luterilainen kirkko ei nimittäin
aio kunnioittaa
epävirallista sopimista, vaan (kirkkoon kuuluvan)
äidin pyynnöstä se ottaa
lapsen jäsenekseen taustoja kyselemättä.
Voisi siis pian käydä niin,
että ensin jonkin lapsen vanhemmat
sopivat lapsen tyhjästä
uskonnollisesta asemasta, tekevät
tämän mukaisen lapsen
tietojen ilmoituksen maistraattiin ja
järjestävät lapselle
(uskonnottomat) nimiäiset, minkä jälkeen
lapsen äiti harhautuneena, kuvitellessaan
toimivansa laillisesti,
muuttaa mielensä ja tehdystä
yhteisestä päätöksestä huolimatta
liittää omavaltaisesti
lapsen kasteessa kirkkoon, jolloin
lopuksi lapsen isä nostaa
oikeudenkäynnin nimiäisten vieraat
todistajinaan ja saa lapsen
kirkkoon liittämisen laittomana
puretuksi. Tällainen
mahdollisuus pitäisi ja voitaisiin
ennalta ehkäistä.
Jouni Luukkainen
matematiikan dosentti
Helsingin yliopisto
HUOMAUTUS. Juttuun liittyy
täydennys, Kaleva 16.8.2003.