12-vuotiaalle
täysi uskonnonvapaus (Yliopisto 6/28.3.2002)
Täsmennyksenä
edellisen Yliopisto-lehden numeron puheenvuorooni totean,
että
en ylipäätään hyväksy lapsen pakkoa olla kirkon jäsen vastoin
tahtoaan
enkä velvollisuutta osallistua uskonnon opetukseen vastoin
omaatuntoaan,
järkeään ja vakaumustaan, mutta jos ikäraja tarvitaan,
12
vuotta olisi sopiva. Siis 12-vuotiaalla tulisi olla oikeus
itsenäisesti
erota kirkosta tai, kirkon salliessa, siihen liittyä sekä
sen
mukaan tai muutenkin valita koulun elämänkatsomustiedon ja uskonnon
opetuksen
kesken.
Tällainen
laki olisi ollut uskomattoman ihana kohdallani, ja
juuri
siksi se olisi minusta niin oikea. Olisin voinut järjestää
elämäni
jo ajoissa tavalla, jonka tiesin omakseni, ja säästyä
kaikelta
vastaiselta kouluaikaiselta uskonnonvapauteni
mitätöinniltä.
Siksi en voi näkemyksestäni luopua toisten tahojen
hyväksi.
Sillä muu merkitsisi, että asettaisin 12-vuotiaalle
itselleni
sellaisen vapaaehtoisen uhrautumisen vaatimuksen, johon
minulla
ei olisi ollut moraalista velvollisuutta. Päinvastoin
minulla
oli moraalinen oikeus vaatia koulun uskonnonopetuksen
lakkautusta.
Jouni
Luukkainen
HUOMAUTUS.
Juttuni synnytti keskustelun Yliopisto -lehden
painamattomassa,
mutta toimitetussa verkkokeskustelufoorumi Agorassa:
(1)
Minua koskeva vastine: Uskonnonvapaus 12-vuotiaalle? Kalle Kanervo
(29.4.2002).
(2)
Alla vastineeni: Kyllä, uskonnonvapaus 12-vuotiaalle! (20.5.2002).
(3)
Minua mainitsematon vastine: Uskontojen opetus on osa kulttuurin
siirtoa.
Gaius Säteri (6.8.2002).
Kyllä,
uskonnonvapaus 12-vuotiaalle! (Yliopisto, verkkoversion Agora
20.5.2002
(ei painettu))
Kalle
Kanervon Agorassa mainitsemien omalla laillaan hirveiden
uskonnollisten
liikkeiden jäsenyyteen ei uskonnonvapauslaki ota
kantaa,
sillä se koskee vain Suomessa rekisteröityjä uskonnollisia
yhdyskuntia.
Edes yhdistysten jäsenyydelle ei laki aseta mitään
ikärajoituksia
eikä vaatimusta huoltajan suostumuksesta.
Yhdistyksestä
eroamiseen riittää aina oma ilmoitus, liittymiseen ei
tietystikään.
Siksikin ikäraja uskonnollisesta yhdyskunnasta
eroamiselle
voisi mielekkäästi olla alempi kuin sellaiseen
liittymiselle.
Näin on erityisesti, jos jäsenyydestä on
vastentahtoisia
seuraamuksia, jollainen uskonnonopetus voi olla.
On
hienoa, kun Kanervo näyttää luonnostaan ajattelevan, että
12-14-vuotias
voi erota kirkosta tai siihen liittyä huoltajan
suostumuksella.
Tässä hän on nimittäin edistyksellisempi kuin
nykyinen
laki ja uskonnonvapauskomitean enemmistö.
Joka
tapauksessa uskonnonopetuksesta on voitava saada vapautus.
Uskonnonopetus
on uskonnon harjoittamista, ja sen tästä syystä
mahdollisesti
aiheuttamaan kärsimykseen ei kenenkään tarvitse alistua.
Sen
sanoo uskonnonvapauden periaate ja myös Suomen perustuslaki,
kunhan
sitä vain noudatettaisiin. On mieletöntä ajatella, että
päinvastaisessa
tapauksessa oppilas muka uhrautuisi jonkin hyvän
puolesta.
Sen
sijaan nykytilanteessa järkevää ja omantunnon mukaista
uhrautumista
on kieltäytyä lukiossa uskonnopetuksesta silläkin
uhalla,
että elämänkatsomustiedon myöhään suorittamaan
pääseminen
saattaisi venyttää valmistumista.
Jouni
Luukkainen