Uusi
uskonnonvapauslaki ja lukio (Etelä-Suomen Sanomat 3.3.2003)
Finlandia-hiihtoa
rauhalliseen tahtiin lykkiessäni mietiskelin,
mitä
uusi uskonnonvapauslaki entisine ikärajoineen merkitsisi
itselleni,
jos olisin nuori vasta nyt. En 15-vuotiaana
saanut
vanhempieni suostumusta kirkosta eroamiseeni.
Uskonnonopetusta
protestoin tiukalla passiivisuudella.
Vanhempien
valta ja vastuu kasvoivat, sillä lain perusteluissa
lapsen
uskonnollisesta asemasta päättäminen luetaan lapsen
huollon
piiriin kuuluvaksi. Toisaalta nuoren valta ja vastuu
ovat
kasvaneet lukion muututtua kurssimuotoiseksi. Olenkin
tajunnut,
että nykyisen kaltaisessa lukiossa, jossa entistä
pakkoa
ei ole, en mitenkään olisi voinut vapaaehtoisestikaan
ottaa
uskonnon kursseja ohjelmaani. Uhrautumisvalmiuteni olisi
ollut
sen raskaan vastuuni mukainen, että oikeus suorittaa
korvaava
elämänkatsomustieto vasta [(toimituksessa seuraava teksti
oli
jäänyt pois:) kirkosta eroamiseni jälkeen olisi voinut venyttää]
lukioaikani
yli normaalin.
Mutta
eikö vanhempieni huoltovastuu vaatisi heitä nimenomaan
sallimaan
minun jättää kirkko ajoissa, jotta lukioaikani
pysyisi
normaalina? Niin sen täytyy järkeni mukaan olla.
Uskonnonvapauteni
olisi siis kasvanut! Toki tämän käytännön
vakiinnuttamiseksi
voitaisiin tarvita vahingonkorvausoikeudenkäynti
joidenkin
vastuuttomien vanhempien tapauksessa. Aikanaan
itsenäisen
päätösvallan ikärajaa olisi laskettava.
Jouni
Luukkainen
HUOMAUTUS.
Korjaus: Etelä-Suomen Sanomat 5.3.2003.