Kysymys
laista (Savon Sanomat 5.2.2003)
Hallituksen
esittämän uskonnonvapauslain mukaan lapsen
uskonnollisesta
asemasta päättäminen kuuluisi lapsen huollon
piiriin.
Tämä voisi kuitenkin johtaa vanhemmat ansaan lukion
kurssimuotoisuuden
tähden.
Pystyn
nimittäin hyvin kuvittelemaan nuoren, joka on päättänyt
erota
kirkosta, joka 15-vuotiaana ei saa vanhempiensa
suostumusta
tähän, jota omatunto silti estää ottamasta lukiossa
uskonnon
kursseja ja jonka lukio tällöin mahdollisesti venyy
neljänteen
vuoteen elämänkatsomustiedon kurssien vuoksi.
Mikä
silloin olisi lapsenhuoltolain kannalta vanhempien vastuu
nuoren
vaatiessa heiltä kanteella korvausta taloudellisista
tappioistaan?
Tähän kysymykseen kai lopullisen vastauksen voisi
antaa
vain korkein oikeus.
Monin
tavoin ristiriitaisen lainsäädännön välttämiseksi ja myös
kirkon
rippikoulukäytäntöä ajatellen eduskunnan tulisikin sallia
14
vuotta täyttäneen itse päättää uskonnollisesta asemastaan sekä
jo
peruskoulussa katsomuskasvatuksestaan lukiolaisia varten esitetyin
säännöin.
Siis kirkkoon kuulumaton saisi valita elämänkatsomustiedon
ja
enemmistön uskonnonopetuksen kesken, mutta - vähemmistön suojan
vuoksi
- kirkkoon kuuluvan olisi pysyttävä jälkimmäisessä.
Jouni
Luukkainen
matematiikan
dosentti
Helsinki