Uskonnonvapaus
nuorillekin (Aamulehti 4.2.2003)
Lapsen
uskonnollisesta asemasta päättäminen kuuluisi hallituksen
esityksessä
uskonnonvapauslaiksi lapsen huollon piiriin.
Tämä
luo ongelman nuorten vanhemmille, koska lakiesitys ei ota
huomioon
sitä, että lukio on muuttunut kurssimuotoiseksi.
Voin
nimittäin hyvin kuvitella nuoren, joka on päättänyt erota
kirkosta,
mutta joka ei 15-vuotiaana saa tähän huoltajiensa suostumusta.
Hän
ei myöskään katsomuksellisen ja yhteiskunnallisen omantuntonsa
tähden
voi lukiossa osallistua uskonnon kursseihin. Ensin
kirkosta
18-vuotiaana erottuaan hän suorittaa elämänkatsomustiedon
kurssit
ja sen tähden mahdollisesti joutuu käymään lukiota yli normaalit
kolme
vuotta läpäistyään jo muut kurssit ja ylioppilaskirjoituksetkin.
Ammattiin
opiskelun ja siihen valmistumisen viivästymisestä nuorelle
koituisi
taloudellisia menetyksiä, ja niistä hän voisi hakea
kanteella
huoltajiltaan korvausta näiden hoidettua hänen huoltoaan
vastuuttomalla
tavalla.
Sillä
eikö huoltajien menettely olisi ollut mielivaltaista nuoren
puolestaan
toimittua uskonnonvapaustensa tähden kohtuuttomankin
suuren
vastuun kantaen niillä oikeuksilla, jonka nykylukio hänelle
antaa?
Lopullisen
vastauksen voisi kai saada vain korkeimman oikeuden
ennakkoratkaisuna.
Itse
ehdotan, että eduskunta sallii 14 vuotta täyttäneen itse
päättää
uskonnollisesta asemastaan, siis rippikouluiässä
ennen
lukiota, ja tällöin jo peruskoulussa katsomuskasvatuksestaan
hallituksen
lukiolaisille esittämin säännöin.
Täten
uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumaton saisi valita
elämänkatsomustiedon
ja enemmistön uskonnonopetuksen kesken, mutta
-
uskonnottoman vähemmistön suojelun tähden -
kirkkoon kuuluvien
olisi
pysyttävä uskonnonopetuksessa.
Jouni
Luukkainen
Matematiikan
dosentti