Lukio
vapauttaa, uskonnonvapauslaki ei (Turun Sanomat 3.2.2003)
En
voinut erota kirkosta edes 15-vuotiaana vanhempieni evättyä
suostumuksensa
tähän, vaan vasta 18-vuotiaana. Jo sinänsä
väärä
laki osoittautui aivan toimimattomaksikin. Siksi oli
lohdullista
oivaltaa, että nykyisessä kurssimuotoisessa
lukiossa
pystyisin joka tapauksessa samassa tilanteessa
torjumaan
uskonnonopetuksen. Omantuntoni tähden niin tekisinkin
huolimatta
lukioaikani mahdollisesta, vaikkakin kohtuuttomasta
pitenemisestä
elämänkatsomustiedon kurssien merkeissä.
Hallituksen
esitys uskonnonvapauslaiksi säilyttäisi saman
ikärajakäytännön.
Lapsen uskonnollisesta asemasta päättäminen
kuuluisi
lapsen huollon piiriin. Mutta eikö silloin myös
vanhempieni
asema muuttuisi kuvittelemassani tilanteessa?
Sillä
jos he nykylukionkin tapauksessa pakottaisivat minut
pysymään
kirkon jäsenenä ja käymään siksi lukiota yli kolme
vuotta,
eivätkö he lapsenhuoltolainkin mukaan menettelisi
väärin
ja kanteestani joutuisi korvausvelvollisuuteen?
Laki
asettaisi siis huoltajat mahdottomaan ratkaisutilanteeseen.
Siksikin
uskonnollisesta asemastaan tulisi saada itsenäisesti
päättää
vaikkapa 14-vuotiaana, jolloin myös uskonnollisiin
yhdyskuntiin
kuulumattoman tulisi saada valita (vähemmistön)
elämänkatsomustiedon
ja (enemmistön) uskonnonopetuksen kesken.
Vähemmistön
suojelun tähden kirkkoon kuuluvien tulisi ehkä pysyä
uskonnonopetuksessa.
Jouni
Luukkainen
Helsinki
HUOMAUTUS.
Tuli vastine: Uskonnonvapauslaki on hyvä; P. Lähde (Turun
Sanomat
5.2.2003). Tähän vastineeni: Turun Sanomat 19.2.2003.