Lakiesitys
uskonnonvapaudesta on pulmallinen (Keskisuomalainen 1.2.2003)
Hallituksen
esitys uskonnonvapauslaiksi jättää auki kysymyksen,
joka
voi koskea ketä tahansa lukioon menevän, kirkkoon kuuluvan
lapsen
vanhempaa. Lapsi on nimittäin saattanut päättää erota kirkosta,
mutta
jäädä 15-vuotiaana vaille vanhempiensa suostumusta siihen.
Voin
kuvitella, että hänen katsomuksellinen ja yhteiskunnallinen
omatuntonsa
estäisi häntä kuitenkin lukiossa osallistumasta uskonnon
kursseihin.
Tällöin hänen riittäisi suorittaa elämänkatsomustiedon
kurssit
kirkon jätettyään. Mutta tämä voisi johtaa lukioajan venymiseen
yli
normaalin.
Hallituksen
esityksen mukaan lapsen uskonnollisesta asemasta
päättäminen
kuuluisi lapsen huollon piiriin. Mutta mikä olisi
vanhempien
vastuu kuvaamassani tilanteessa lapsenhuoltolain
kannalta
katsoen? Nuorellahan olisi syy vaatia kanteella
vanhemmiltaan
korvausta ammattiinopiskelunsa viivästymisen
aiheuttamasta
taloudellisesta tappiosta. Tarvittaisiin ehkä
korkeimman
oikeuden ennakkoratkaisu. Pulma johtuu siitä, että
lakiesitys
on unohtanut nykylukion luokattomuuden. Ehdotan
eduskunnalle
seuraavaa korjausta. Uskonnollisesta asemastaan tulisi
saada
itse päättää 14 vuotta täytettyään; siis ennen lukiota ja
rippikoulua.
Samassa iässä tulisi jo peruskoulussa saada päättää
katsomuskasvatuksestaan
lukiolaisille esitetyin säännöin.
Täten
uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumaton saisi itse valita
elämänkatsomustiedon
ja enemmistön uskonnonopetuksen kesken, mutta
-
uskonnottoman vähemmistön suojelun vuoksi - kirkkoon
(silloin
vapaaehtoisesti) kuuluvan olisi pysyttävä uskonnonopetuksessa.
JOUNI
LUUKKAINEN
matematiikan
dosentti
Helsinki
jouni.luukkainen@helsinki.fi